Ihastunut typerys istui bussissa ja katseli ulos ikkunasta iloinen virne naamallaan. Välillä hän naurahti ja välillä punastui, välillä näytti kuin hän olisi punninnut vaihtoehtoja tai ajatellut olevansa tyhmä.
On hyvin tyhmää hymyillä yksin bussissa kun hymyilyttää se mitä, joku toinen on tehnyt. Varsinkin jos tämä joku toinen on ihminen johon olet jo hetken aikaa ollut ihastunut, silloin kun toinen ei joko tajua, tiedä tai sivuttaa asian.
On useammanlaisia ihastuksia. On ihastuksia, jotka katoavat lyhyen ajan sisällä, ihastuksia, jotka eivät katoa ikinä ja ihastuksia, jotka pysyvät hetken aikaa. Olen kokeillut ihastusta, jonka epäilen ettei ikinä katoa kokonaan, vaikka itse lopetinkin koko jutun. Kun ei itse pysty uskomaan, että kestää, sillä mikään ei kestä ja hokee tätä itselleen, vaikkei haluaisi. Myönnän pelkääväni läheisyyttä ja sitä, että joku näkee liian syvälle. Pelkäsin ja muutuin. En ollut kummoinen likkakaveri, enkä usko pystyväni antamaan itselleni anteeksi vuosiin.
Tämän takia pelkään ihastuksiani. Pelkään, mitä tapahtuukin, satuttavani toista jollain tapaa. Olen joka tapauksessa ollut pidemmän aikaa ihastunut ja osa minusta haluaisi antaa tämän tunteen ilmi, osa pelkää mitä käy, mutta tietää, että kaikkeen pitää varautua, osa ei halua edes yrittää. Haluaisin tietää mitä minun pitäisi tehdä. En halua tehdä mitään harkitsematonta ja typerää. Sellaista mikä ajaa minut tilaan, josta en helpolla pääse nousemaan.
Rakastan kuitenkin itse ihastumisen tunnetta, sitä ehkä valheellista iloisuutta ja päivän piristyksiä kun saa ajatella, että voikun oli taas söpö päivä. Se tunne on huumetta, olla pirteä ja jaksaa, olla iloinen, vaikkei muuten olisi. Välillä kuitenkin tulee naurettua pelkästä epätoivosta, kun pitää olla niin typerä ja kaivata sitä lämpöä, kun ei edes oikeasti tiedä mitä kaipaa.
Lämmön kaipuussani inhoan kevättä, joka on ihmisten suurin pariutumiskausi. Miksi pitäisikään olla kevättoivoa. En halua sitä, en halua. Kuka jaksaisikaan kantaa tämän tytön taakkaa, kun hän ei itse siihen pysty tai karkottaa läheltään.
Vinkkinä: Jos löydätte jonkun joka on sinun valosi: pidä kiinni ja tiukasti!
~H~
keskiviikko, 14. huhtikuuta 2010
tiistai, 23. maaliskuuta 2010
Hey yo!
Muhmuh,
Kun tänään haukottelin, naukasin kuin kissa, jolla on vikaa äänessä. sellainen kimeä MJAAIIIUUUR! Ja sitten nauroin ainakin puol tuntia.
Mulla oli tänään koulusta lähtiessä joku oikeasti hyvä juttu mielessä, mutta nää on just näitä "Ai tästä muuten pitää kertoo jollekulle. Vitsi oli kummaa." ja sitten se unohtuu. ; _ ;
Vähän samalla tavalla kun tässä taannoin (joskus oikeasti kauan aikaa sitten) kuljin bussia kohti ja huomasin kappas tossa lumikasassahan on auto eikä sitä saa pois. Muutaman viikon päästä autoon oli ilmestynyt sakkolappu. Muihin autoihin, jotka oli väärin pysäköity ei taasen ollut mitään. Mikä mättää?
Sitte nyt lähi aikoina näin parissa muussakin autossa sakkolaput. On se tälläisestä kävelijästä kiva, että saadaan tän alueen auto viidakkoon vähän tolkkua. Ei ole kiva kävellä tiellä, kun kummallekin puolelle on pysäköity autoja. Olet autojen välissä ja kappas edestä ja takaa rynnii auto. Kuka onkaan siinä tilanteessa heikoimmassa hapessa. Minä ; _ ;. Mutta muuten ei haittaa. Ois kiva saada tänne lissää parkkitilaa ni ei tarttis olla yliluonnollinen. ; )
Tai mikä parempaa ihmiset lopettais autoilun ja käyttäs julkisia! Koska jokainen voi vaikuttaa ilmaston muutokseen. On älytöntä sanoa ettei yksi ihminen voi mitään tehdä! Niin ei voi mitään tehdä ja kukaan ei koskaan tee mitään ja sitte mädännytätään täällä ku mädät hedelmät ja mietitään miksei kukaan tee mitään. ARGH! Jos ihmiset vaan tajuis, että kun on useampi 'yksi ihminen', jotka tekee jotain se ei ois enää yksin.
Mutta eipä sillä, en jaksa valittaa sen enempää. Jokainen tehköön omat päätöksensä ja minä en elä silloin kun se vaikuttaa kaikkein rajuimmin.
~H~
Kun tänään haukottelin, naukasin kuin kissa, jolla on vikaa äänessä. sellainen kimeä MJAAIIIUUUR! Ja sitten nauroin ainakin puol tuntia.
Mulla oli tänään koulusta lähtiessä joku oikeasti hyvä juttu mielessä, mutta nää on just näitä "Ai tästä muuten pitää kertoo jollekulle. Vitsi oli kummaa." ja sitten se unohtuu. ; _ ;
Vähän samalla tavalla kun tässä taannoin (joskus oikeasti kauan aikaa sitten) kuljin bussia kohti ja huomasin kappas tossa lumikasassahan on auto eikä sitä saa pois. Muutaman viikon päästä autoon oli ilmestynyt sakkolappu. Muihin autoihin, jotka oli väärin pysäköity ei taasen ollut mitään. Mikä mättää?
Sitte nyt lähi aikoina näin parissa muussakin autossa sakkolaput. On se tälläisestä kävelijästä kiva, että saadaan tän alueen auto viidakkoon vähän tolkkua. Ei ole kiva kävellä tiellä, kun kummallekin puolelle on pysäköity autoja. Olet autojen välissä ja kappas edestä ja takaa rynnii auto. Kuka onkaan siinä tilanteessa heikoimmassa hapessa. Minä ; _ ;. Mutta muuten ei haittaa. Ois kiva saada tänne lissää parkkitilaa ni ei tarttis olla yliluonnollinen. ; )
Tai mikä parempaa ihmiset lopettais autoilun ja käyttäs julkisia! Koska jokainen voi vaikuttaa ilmaston muutokseen. On älytöntä sanoa ettei yksi ihminen voi mitään tehdä! Niin ei voi mitään tehdä ja kukaan ei koskaan tee mitään ja sitte mädännytätään täällä ku mädät hedelmät ja mietitään miksei kukaan tee mitään. ARGH! Jos ihmiset vaan tajuis, että kun on useampi 'yksi ihminen', jotka tekee jotain se ei ois enää yksin.
Mutta eipä sillä, en jaksa valittaa sen enempää. Jokainen tehköön omat päätöksensä ja minä en elä silloin kun se vaikuttaa kaikkein rajuimmin.
~H~
perjantai, 12. maaliskuuta 2010
Omituista koulunkäyntiä
On parina päivänä ollut haavi auki kun oon kattellu kuinka mun hissan tunneilla on käyttäydytty. Kahtena peräkkäisenä tuntina on vähän, eikä ihan vähän naurattanu.
Eka tunti:
Jostain kuuluu "Voi vittu!"
Ope sanoo: "OPP, sä teit sen taas."
OPP epätoivoisena:"Ei, taasko?"
Ope:" Jep"
Tämä kyseinen kaveri lähtee sitten talsimaan ulos ovesta ja pamauttaa sen järkyttävän kovaan kiinni. Ope puhuu hetken aikaa käy naksauttamassa lukon auki ja jatkaa puhumista. Yhtäkkiä kuuluu oven luota MJAAAAAAAAAUUUUUUUU ja sieltä näkyy tämän ulos menneen oppilaan pää. Hän on polvillaan oven raossa ja maukuu. Sitten hän tulee sisälle.
OPP talsii paikalleen ja sanoo:"Tää on muuten tosi nöyryyttävää."
Koko tilanne tapahtui alle kymmenessä minuutissa, mutta kyllä vetää hetkeks aikaa hiljaseks ku kattoo, että sellanen 17-19 vuotias poika kurkistaa polvillaan ovenraosta ja maukuu. Ei niin vain tapahdu. : DD Naurattaa vieläkin.
Toinen tunti:
Ope näyttää leffan kantta ja sanoo:"Blaa.. blaa.. blaa Tää Kuningasjätkä on yks suomalaisista elokuvista, joka..."
OPP: "On muuten helvetin hyvä leffa!"
Ope katsoo tuota oppilasta pitkään hiljaa.
OPP: "Mitä?! Itekki oot sanonu tällä tunnilla, että joku on perseestä y m s . Mä en mee tonne naukumaan ellet sä mee kans."
Ope: "Mä siteerasin tota leffaa..."
OPP: "Niin mäki!"
OPE:"Tossa leffassa ei sanota että se on helvetin hyvä"
OPP: "Mä siteersin sit toista leffaa"
Muu luokka nauraa.
Kyseessä on ilmeisesti sääntö, joka koskee sitä tilannetta jos joku kirjoilee. Tää tapahtuu melkeen joka tunti ja ainut syy minkä takii oon missannu aikasemmat on se, että oon ollu kipeenä. Kyllä nyt harmittaa.
~H~
Eka tunti:
Jostain kuuluu "Voi vittu!"
Ope sanoo: "OPP, sä teit sen taas."
OPP epätoivoisena:"Ei, taasko?"
Ope:" Jep"
Tämä kyseinen kaveri lähtee sitten talsimaan ulos ovesta ja pamauttaa sen järkyttävän kovaan kiinni. Ope puhuu hetken aikaa käy naksauttamassa lukon auki ja jatkaa puhumista. Yhtäkkiä kuuluu oven luota MJAAAAAAAAAUUUUUUUU ja sieltä näkyy tämän ulos menneen oppilaan pää. Hän on polvillaan oven raossa ja maukuu. Sitten hän tulee sisälle.
OPP talsii paikalleen ja sanoo:"Tää on muuten tosi nöyryyttävää."
Koko tilanne tapahtui alle kymmenessä minuutissa, mutta kyllä vetää hetkeks aikaa hiljaseks ku kattoo, että sellanen 17-19 vuotias poika kurkistaa polvillaan ovenraosta ja maukuu. Ei niin vain tapahdu. : DD Naurattaa vieläkin.
Toinen tunti:
Ope näyttää leffan kantta ja sanoo:"Blaa.. blaa.. blaa Tää Kuningasjätkä on yks suomalaisista elokuvista, joka..."
OPP: "On muuten helvetin hyvä leffa!"
Ope katsoo tuota oppilasta pitkään hiljaa.
OPP: "Mitä?! Itekki oot sanonu tällä tunnilla, että joku on perseestä y m s . Mä en mee tonne naukumaan ellet sä mee kans."
Ope: "Mä siteerasin tota leffaa..."
OPP: "Niin mäki!"
OPE:"Tossa leffassa ei sanota että se on helvetin hyvä"
OPP: "Mä siteersin sit toista leffaa"
Muu luokka nauraa.
Kyseessä on ilmeisesti sääntö, joka koskee sitä tilannetta jos joku kirjoilee. Tää tapahtuu melkeen joka tunti ja ainut syy minkä takii oon missannu aikasemmat on se, että oon ollu kipeenä. Kyllä nyt harmittaa.
~H~
maanantai, 8. maaliskuuta 2010
Kello myöhään illalla
Piti kirjoittaa jo aiemmin päivällä, mutta unohdin kun unohduin katselemaan Raske Menn videoita youtubesta. Päivän piristyksiä, enkä edes ole ollut niin paljoa tv:n äärellä. <3
Ne sketsit on pää osin hyviä ja naurattaa, vaikken norjaa niin hyvin osaakaan. : D
Plussaa on myös että ne esittää ne aikas söpösti joissain. Esimerkiksi niiden versio Pienestä Punahilkasta on aika söpis. ^^
Tänään tällänen pikku teksi kun pitäis olla jo nukkuus et herään huomisen bussiin : D ja myös sen takia ettei oma kone oo oikeestaan vielä ehjä. Voi kumpa se iskä ehtisi korjata sen pian. : { Alkaa olla ikävä niitä kuvia ja sitä pientä sievää vihreää konetta itsessään.
Öitä~~
~H~
Ne sketsit on pää osin hyviä ja naurattaa, vaikken norjaa niin hyvin osaakaan. : D
Plussaa on myös että ne esittää ne aikas söpösti joissain. Esimerkiksi niiden versio Pienestä Punahilkasta on aika söpis. ^^
Tänään tällänen pikku teksi kun pitäis olla jo nukkuus et herään huomisen bussiin : D ja myös sen takia ettei oma kone oo oikeestaan vielä ehjä. Voi kumpa se iskä ehtisi korjata sen pian. : { Alkaa olla ikävä niitä kuvia ja sitä pientä sievää vihreää konetta itsessään.
Öitä~~
~H~
lauantai, 6. maaliskuuta 2010
Mätäpallo
Tälläistä minä olisin kirjoittanu viime vuonna helmikuussa. Jännää.
"Mä haluun, mut mä en osaa. Mä haluun, mut mä en tiedä. Mä haluun, mut mä en jaksa. Mä haluun, mut mul ei oo rahaa. Mä haluun, mut mä en pysty. Mä haluun, mut mä oon liian tyhmä. Mä haluun, mut mä vaan jatkan samaa rataa. Mä haluun, mut mä pilaan kuitenki. Mä haluun, mut en onnistu. Mä haluun kaikkee turhaa, tyhmää ja jotain mulle niin helvetin tärkeetä.
Oon pitkän aikaa miettiny, et mitä kävis jos mua ei oiskaan. Olisko ihmisillä huonommin vai paremmin vai yritänkö mä vaan nostaa itteäni jalustalle. Oisko ihmisillä joku toinen kuuntelija. Varmasti ois. Ei se ole ainoastaan mun erityispiirre.
Mä en koe olevani vihainen maailmalle, enkä ihmisille. Mulla ei vaan ole 'suuria tunteita'. Kaikki on samaa. On joko huonosti tai sitte on ehkä hiukan paremmin. Koskaan ei voi sanoo, et mikä vie täysin maahan tai mikä nostaa sieltä mätäkuopasta ylös.
Ongelma on se, että pitää muistaa, että elämässä on kaikkea hyvää. Entä kun tietää, että kuitenkin tulee huono olo jossain vaiheessa takaisin? Tietenki onnellisuutta osaa arvostaa paremmin jos ei ole koko ajan onnellinen.
Miten keksii hyvää jos kokoajan menee joku asia pilalle, pieniks sirpaleiks. Joku tulee sanoo jostain asiasta, minkä luulit tehnees oikein ja hyvin, että miten sä sen ny noin teit. Tai jos sä huomaat yhtäkkiä palannees takasin räjähtäväs pommiks.
Mietit kokoajan, että jos toi ei oo kohta hiljaa ni mä huudan sille täysii. Ja sit kuitenki samalla mietit et miks kukaan ei puhu sulle(tai puhuu, mut erilailla ku ennen), ku kuitenki tiedät et oot ollu niille ärtynen kokoajan et se ei oo mikään ihme. Entä ku pitää tehä tai sanoa jotain mikä saa sut tuntemaan itses nii rumaks sisältä, niin mädäks ja lahonneeks, käärmeeks täynnä myrkkyä.
Joo, silloin tulee mieleen ystävät ja kaikki että kuinka hyvin oikeesti menee. Silloin rupee vaan ärsyttää enemmän. Koska huomaa et se ei auta yhtään, sulle tulee ainaki ystävien kohalla jotain mieleen jotain minkä ois voinu tehä paremmin. Olla parempi ystävä, kuunnella, eikä vaan kertoa omista murheistaan(ku ei ne kuitenkaan ollu mitään tärkeitä), muistaa syntymäpäivät, tehä jotain minkä oli luvannu, olla hiljaa jostain asiasta ja kaikkee muuta.
Onneks mun ystävät kestää mua. Nyt tosin on seesteinen fiilis, ku on saanu purkaa. Ehkä tää mieliala pysyy huomiseen asti. Jospa mä nyt saisin unta. Ja huomenna hävettää, että mitä tuli kirjotettua."
Hukka~
"Mä haluun, mut mä en osaa. Mä haluun, mut mä en tiedä. Mä haluun, mut mä en jaksa. Mä haluun, mut mul ei oo rahaa. Mä haluun, mut mä en pysty. Mä haluun, mut mä oon liian tyhmä. Mä haluun, mut mä vaan jatkan samaa rataa. Mä haluun, mut mä pilaan kuitenki. Mä haluun, mut en onnistu. Mä haluun kaikkee turhaa, tyhmää ja jotain mulle niin helvetin tärkeetä.
Oon pitkän aikaa miettiny, et mitä kävis jos mua ei oiskaan. Olisko ihmisillä huonommin vai paremmin vai yritänkö mä vaan nostaa itteäni jalustalle. Oisko ihmisillä joku toinen kuuntelija. Varmasti ois. Ei se ole ainoastaan mun erityispiirre.
Mä en koe olevani vihainen maailmalle, enkä ihmisille. Mulla ei vaan ole 'suuria tunteita'. Kaikki on samaa. On joko huonosti tai sitte on ehkä hiukan paremmin. Koskaan ei voi sanoo, et mikä vie täysin maahan tai mikä nostaa sieltä mätäkuopasta ylös.
Ongelma on se, että pitää muistaa, että elämässä on kaikkea hyvää. Entä kun tietää, että kuitenkin tulee huono olo jossain vaiheessa takaisin? Tietenki onnellisuutta osaa arvostaa paremmin jos ei ole koko ajan onnellinen.
Miten keksii hyvää jos kokoajan menee joku asia pilalle, pieniks sirpaleiks. Joku tulee sanoo jostain asiasta, minkä luulit tehnees oikein ja hyvin, että miten sä sen ny noin teit. Tai jos sä huomaat yhtäkkiä palannees takasin räjähtäväs pommiks.
Mietit kokoajan, että jos toi ei oo kohta hiljaa ni mä huudan sille täysii. Ja sit kuitenki samalla mietit et miks kukaan ei puhu sulle(tai puhuu, mut erilailla ku ennen), ku kuitenki tiedät et oot ollu niille ärtynen kokoajan et se ei oo mikään ihme. Entä ku pitää tehä tai sanoa jotain mikä saa sut tuntemaan itses nii rumaks sisältä, niin mädäks ja lahonneeks, käärmeeks täynnä myrkkyä.
Joo, silloin tulee mieleen ystävät ja kaikki että kuinka hyvin oikeesti menee. Silloin rupee vaan ärsyttää enemmän. Koska huomaa et se ei auta yhtään, sulle tulee ainaki ystävien kohalla jotain mieleen jotain minkä ois voinu tehä paremmin. Olla parempi ystävä, kuunnella, eikä vaan kertoa omista murheistaan(ku ei ne kuitenkaan ollu mitään tärkeitä), muistaa syntymäpäivät, tehä jotain minkä oli luvannu, olla hiljaa jostain asiasta ja kaikkee muuta.
Onneks mun ystävät kestää mua. Nyt tosin on seesteinen fiilis, ku on saanu purkaa. Ehkä tää mieliala pysyy huomiseen asti. Jospa mä nyt saisin unta. Ja huomenna hävettää, että mitä tuli kirjotettua."
Hukka~
perjantai, 5. maaliskuuta 2010
Tv- orrjja
Böö!
Minusta on tullut varsinainen tv- orja tässä viime kuukausien aikoina, kun omaa konetta ei ole ja äiti käyttää aikaa koneella tutkiakseen postcrossaus sivuja. :'' (
Enkä tosissaan ehdi koneelle kovin usein ennen äitiä koska yleensä lähden kotoa aiemmin ja palaan kotiin myöhemmin kuin äiti. Kuinka rakastan pitkää matkaa kouluun. n___N
Olen katsellut monenlaisia ohjelmia ja välillä tuntuu, että nyt pitäisi keksiä jotain kunnon tekemistä, vaikka käydä katsomassa kavereita. Ennen kuin se sujui koneen välityksellä mesessä. Soitellakkaan ei viiti sillä puhelinlaskun maksaja, nimeltään iskä, muistuttelee aina välillä liian korkeista laskuista. Harmi.
Nyt katsomaan Syödään Yhdessä<3 joka tosin loppuu kohta.
~H~
Minusta on tullut varsinainen tv- orja tässä viime kuukausien aikoina, kun omaa konetta ei ole ja äiti käyttää aikaa koneella tutkiakseen postcrossaus sivuja. :'' (
Enkä tosissaan ehdi koneelle kovin usein ennen äitiä koska yleensä lähden kotoa aiemmin ja palaan kotiin myöhemmin kuin äiti. Kuinka rakastan pitkää matkaa kouluun. n___N
Olen katsellut monenlaisia ohjelmia ja välillä tuntuu, että nyt pitäisi keksiä jotain kunnon tekemistä, vaikka käydä katsomassa kavereita. Ennen kuin se sujui koneen välityksellä mesessä. Soitellakkaan ei viiti sillä puhelinlaskun maksaja, nimeltään iskä, muistuttelee aina välillä liian korkeista laskuista. Harmi.
Nyt katsomaan Syödään Yhdessä<3 joka tosin loppuu kohta.
~H~
keskiviikko, 24. helmikuuta 2010
Don't shoot, pliis?
Sori, etten ole pitkään aikaan mitään tänne kirjoittanut. En rupea valehtelemaan kiireitä tai mitään sellaista. Unohdin tämän blogin kokonaan vähäksi aikaa, mutta nyt muistin ja ajattelin, että voisin vähän tulla hölöttelemään omiani.
Olen osallistunut tajuttoman moneen mediaprojektiin koulussa, vaikka olen vasta ekaa vuotta lukiossa. Olen tyytyväinen, sillä sen takia tuota koulua jaksan käydä, että opiskelen mediaa siellä. Eikä mikään ole parempaa opetusta kuin tekeminen. Tällä hetkellä lähinnä teknistä puolta harjoitellut ja alkaa jo sujua. Kaikkiin projekteihin pääsyyn kiitos siitä, että valitsin vahingossa oikean kurssin : D
Yritän taas tulla kirjoittelemaan tänne useammmin, kaipaisin vain oman koneeni kuntoon, jotta homma luonnistuis paremmin. Sillä konetta jota nyt käytän käyttää yleisesti otus, joka on lempinimeltään äiti.
Kuulemisiin
~H~
Olen osallistunut tajuttoman moneen mediaprojektiin koulussa, vaikka olen vasta ekaa vuotta lukiossa. Olen tyytyväinen, sillä sen takia tuota koulua jaksan käydä, että opiskelen mediaa siellä. Eikä mikään ole parempaa opetusta kuin tekeminen. Tällä hetkellä lähinnä teknistä puolta harjoitellut ja alkaa jo sujua. Kaikkiin projekteihin pääsyyn kiitos siitä, että valitsin vahingossa oikean kurssin : D
Yritän taas tulla kirjoittelemaan tänne useammmin, kaipaisin vain oman koneeni kuntoon, jotta homma luonnistuis paremmin. Sillä konetta jota nyt käytän käyttää yleisesti otus, joka on lempinimeltään äiti.
Kuulemisiin
~H~
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
